Viikko sitten haettiin meidän Viirulle kaveri. Äiti oli Mökön ja Tipsun kanssa viikonlopun meillä ja kun lähtivät kotiin, oli Viiru niin tylsistynyt että naukui jatkuvasti. Vähän aikaa oli hiljaa kun leikittiin ja taas hetken päästä se vonkuminen alkoi. Olin kyllä ajatellut jossain kohtaa ottaa Viirulle kaverin, mutta en tässä elämäntilanteessa. No, näin siinä kuitenkin kävi ja täällä ei enää vonguta. Molli on 9 kk ja käytin sen heti seuraavana päivänä eläinlääkärillä leikkauksessa, sai samalla rokotuksen ja loishäädön. Reppanaa kiusattiin heti kättelyssä, mutta ajattelin että sittenhän se on ohi ja saa olla sit rauhassa ja kotiutua. Ensin lymyili tietokonepöydällä ja ties missä, mutta oli näkyvillä kuitenkin. Kumpikaan ei sähissyt eikä murissut, mutta vielä ei olla ihan lähikontaktissa oltu. Nenät vastakkain jo sentään, mutta eiköhän täällä viikon päästä jo leikitä, toivon ainakin. Tänä aamuna Molli kävi nuuhkimassa mun varpaita ja sekin oli taas iso edistysaskel. Syökin jo silloin kun huvittaa eikä odota, että reitti on selvä kuten alkuun. Itsekseen leikkii paljon esim. leluhiirellä ja rentoutuu silmin nähden, mutta ei vielä aivan täysin. Kyllä sekin päivä varmaan kohta koittaa. Tervetuloa meille Molli

Hieman hämärä kuva, kamerassa näytti ihan hyvältä, mutta ei sitten enää koneella...

Ja tässä on pesutuokio.