Tänään oli aika raskas päivä. No olinhan käsityökerhossa ja sen jälkeen hierojalla, ne oli molemmat mukavia hetkiä, mutta sitä ennen oli vähemmän mukava hetki. Kävin jättämässä avioerohakemuksen. Päätöstä oon miettinyt jo useamman kuukauden ja se on kypsynyt pikkuhiljaa. Helppoa se ei silti ollut. Ei eroaminen koskaan ole. Tuntuu vaan etten jaksa enää. Ehkä mut on luotu yksineläjäksi kuka tietää. Seuraavat viikot ja kuukaudet eivät varmaan tule olemaan helppoja, mutta luotan siihen, että elämä kantaa, onhan se kantanut tähänkin asti vaikeuksista huolimatta. Ja luoja tietää niitähän mulla on riittänyt. Onneksi aika tekee tehtävänsä, aika on armollinen, ehkä ensi kesänä on jo helpompi hengittää. Niin jos tämä astma vähän helpottaa ;) Juu, mulla diagnosoitiin maanantaina astma, lievä onneksi, mutta lääkitys pamahti heti päälle. No niin, narinat sivuun ja ylistys tälle ihanalle yllätykselle joka mua odotti tänään kotona. Kyllä Kristiina on viisas nainen! Mistä tiesikin, että tänään just kaipasin piristystä! Taitaa olla jotain yliluonnollisia kykyjä. Just kun tänään ihailin Kristiinan blogissa tekemiään ihania pussukoita, niin enpä arvannut, että postilootassa mua oli odottamassa just sellainen! Kristiina on itse tämän ommellut! Ja hieno joulukoriste, sitä käsittämättömän vaikeaa pitsijuttua, ehkä joulu tulee meille sittenkin! Sokerina pohjalla suloinen pupusuklaa, jonka kääre on aivan hurmaava! Kiitos kiitos kiitos Kristiina :D